Lentopelon muuntumisen oppitunnit

Thumbnail

Tietoisuus muutoksista, jotka ihmisen on elämässään, tottumuksissaan tai asenteessaan tehtävä, kasvaa säännöllisen päivittäisen Atma Kriya Yogan harjoittamisen myötä. Kun täysin oivaltanut ja valaistunut mestari, kuten Paramahamsa Vishwananda, on aktiivisesti läsnä elämässäsi, suurempaa muutosta tuovat mahdollisuudet ja todellisen elämän kokemukset lisääntyvät räjähdysmäisesti. Kannustan kaikkia Kriya-joogeja, jotka eivät vielä seuraa Satgurua tai oivaltanutta mestaria, tekemään niin.

Mahdollisuus muutokseen ilmaantui muutamia viikkoja ja kuukausia sitten, kun odottamatta minussa heräsi pelko lentää. Tätä pelkoa ei ollut aikaisemmin. Samaan aikaan elämässäni oli epätavallisen suuri määrä työ-, ja muita matkoja, joita en voinut välttää. Niinpä minun piti kohdata tämä pelko.

Mitä opin näiden monien lentojen kautta?

Huomasin, että turbulenssin tai ilmakuoppien aikana (..kyllä, Afrikassa myös tiet ovat kuoppaiset!), sekä myös nousun että laskun aikana rukouksieni intensiivisyys kasvoi dramaattisesti. Intensiivisyys sai minut ymmärtämään, että sadhanani (henkinen harjoitus) ja rukoukseni voivat olla paljon parempia ja syvempiä. Käytin rukouksia kääntämään huomioni pois ilmakuopista. Toiminko riittävästi näin jokapäiväisessä elämässäni, ts. keskityn Guruun ja Jumalaan, vai kiinnitänkö huomioni enemmin mieleni rauhattomuuteen ja sen ilmakuoppiin? Tarkkailin jatkuvasti kelloa nähdäkseni, milloin saavumme perille. Toisin sanoen tietoisuuteni matkasta ja sen lopullisesta päämärästä oli kasvanut. Onko tietoisuuteni päämärästäni maan päällä kasvanut? Seuraanko ja analysoinko säännöllisesti itselleni asettamaa muutosohjelmaa? Esitin itselleni nämä kysymykset.

Tarkastelin suhteitteni luonnetta läheisiini ja ympärilläni oleviin ihmisiin – perheeseeni, seuraajiin ja ystäviini. Millainen suhteeni heihin on? Kuinka voin rakastaa heitä enemmän ja jokaiselle sopivalla tavalla? Olenko vuorovaikutuksessa heidän kanssaan, kun tarvitsen heiltä jotain vai koska rakastan heitä?

Suurin muistutus oli elää hetkessä ja tehdä töitä kasvattaakseni luottamusta Jumalaan ja Satguruun. Oliko minulle tapahtunut mitään? Olinko vaarassa? En tietenkään ollut! Se sai minut näkemään, kuinka mieleni oli antautunut vain teorian tasolla todellisen antautumisen sijasta.

Lennot olivat lyhyitä, mutta pelko sai ne tuntumaan pitkiltä. Elämä maan päällä on lyhyt, eikä se hyvin riitä henkilökohtaiseen muuntumiseen, mutta tuntuu pitkältä silloin, kun emme keskity rakkauteen. Kysyin itseltäni, käytänkö aikani päivittäin parhaalla mahdollisella tavalla ja rakastamalla yhä enemmän?

Muutama päivä sitten lensin viimeisimmän lentoni sen jälkeen, kun olin käynyt läpi oppimis- ja itseanalyysin prosessit viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana. Lensin silloin takaisin kotiin Frankfurtista Nairobiin Istanbulin kautta vietettyäni upeaa aikaa Just Love -festivaaleilla, Gurupurnimassa ja maaviikolla Shree Peetha Nilayan ashramissa, Paramahamsa Vishwanandan kodissa. Ja arvaa mitä? Tämän lennon aikana en enää pelännyt lentämistä. Se katosi yhtä helposti kuin oli tullut.


Blog »