Rituaali ja rutiini

Thumbnail

"Omistautuminen ei ole pinnallista, vaan siihen kuuluu tietynlainen syvyys. Vaikka se vaikuttaisi yksinkertaiselta, etkä tunne paljon tapahtuvan ja rukous vaikuttaa mekaaniselta, se ei todellisuudessa ole niin! Jumalan Nimen toistaminenkaan ei ole vain pinnallista. Kaikessa syvyydessään se puhdistaa epäpuhtauksia, joita olet kantanut mukanasi elämästä toiseen." 

-Paramahamsa Vishwananda

Kommentaari, Sri Guru Gita, säkeistö 1
 

Olen kuullut monien kamppailevan sadhanansa kanssa ja kutsuvan sitä mekaaniseksi tai tyhjäksi. He kuvaavat tietynlaista vastahakoisuutta sitä kohtaan. He pitävät sitä asiana, jonka he tekevät, koska ovat tehneet sitä niin kauan tai koska he kokevat sen velvollisuudekseen. 

Monet harjoittavat, koska he muistavat sen ensikokemuksen suloisuuden. He muistavat, miltä mantran toistaminen aluksi tuntui: kuinka se täytti heidät ilolla ja rakkaudella. Etsien tapaa murtautua vapaaksi mekaanisesta harjoittamisesta he jatkavat samaan malliin toivoen, että tilanne muuttuu. 

Se on kiperä tilanne. Olen itsekin ollut siinä. En ole tavannut sadhanaa harjoittavaa henkilöä, joka ei ole tätä kokenut. Omasta harjoitteestani ja toisten kertomuksista olen oppinut, että useimmiten asiat tapahtuvat sykleissä, kunnes opimme rikkomaan ne. Elämä ja kuolema. Nukkuminen ja valveilla oleminen. Sadhanan kanssa tämä sykli näyttää koostuvan rituaalista ja rutiinista. 

Rituaali tuntuu pyhältä. Kun sadhanani tuntuu rituaalilta, olen täysin läsnä harjoitteessani. Jokainen teko valmistelee seuraavaa, kuin pyhä crescendo, joka johtaa minut päivän tai yön seuraavaan vaiheeseen. Mikään ei tunnu valmiilta ilman sitä. 

Rutiini puolestaan tuntuu mekaaniselta ja tyhjältä. Kun sadhana tuntuu rutiinilta, sänkyni vaikuttaa erityisen kutsuvalta. Pyödälläni viikkoja koskemattomana lojunut kirja alkaa vaikuttaa kiinnostavalta. Mieleni on joka paikassa ja mielummin missä tahansa muualla. Minun täytyy houkutella itseni istahtamaan alas sadhanaani varten. Teen sen siitä huolimatta, koska tiedän rutiinin toisen puolen. Olen sen nähnyt ja kokenut. 

En ole oppinut salaisuutta, jonka avulla rituaalin voi pitää joka päivä. En ole keksinyt, kuinka mekaanisuuden tunteen voi välttää. En varsinkaan tiedä, kuinka tästä syklistä voi vapautua tai miltä se edes näyttäisi. Olen kuitenkin oppinut joitankin asioita tästä rutiinin ja rituaalin vuorottelusta ja ne ovat auttaneet minua vapautumaan rutiinista ja siirtymään enemmän rituaaliin. 

 

Tee se, mitä sinun täytyy voidaksesi olla tässä ja nyt. 

Kun harjoite tuntuu mekaaniselta, se johtuu usein siitä, ettet ole läsnä. Mieli on joka paikassa. Kun tämä tapahtuu, et nauti harjoitteestasi. Laita kännykkä pois päältä. Kirjoita tehtävälistasi ennen aloittamista. Kirjoita päiväkirjaa. Toista japaa kovaan ääneen ja rauhoittuessasi ala toistaa sisäisesti. Mitä tahansa sinun pitääkään tehdä voidaksesi olla läsnä, tee se. 

 

Rutiini voi olla paras ystäväsi päivinä, joina rituaali ei vaan tapahdu. 

Joskus kaikesta huolimatta harjoitus silti tuntuu rutiinilta. Jos näin tapahtuu, muuta ajattelutapaasi. Näe se itsekurin ilmauksena, joka itsessään on rakkauden ilmaus. 

Itsekuri sadhana-harjoitteessa tarkoittaa, että sanot: "Minä tulen paikalle, enkä unohda, miksi teen niin." Se näyttää Jumalalle, että olet valmis yrittämään, vaikka asiat muuttuisivat hankaliksi. 

 

Henkinen tie ei ole suora. 

Se ei ole suora harppaus Jumalan luo. Se voi olla sotkuinen ja kaaottinen. Se on yksi monista syistä, miksi harjoitamme sadhanaa. Sadhana maadoittaa medät henkisellä tiellä niin, että tien muuttuessa kaaottiseksi, pystyt pitämän jalkasi vahvasti sadhanassasi ja mielesi päämärässäsi.

 

Lopulta löydät tiesi takaisin harjoitteeseen, joka tuntuu enemmän rituaalilta. Ehkäpä saamme kaikki siunauksen yhdessä vapautua tästä syklistä. Siihen asti tarvitset itsekuria ja sinun täytyy olla läsnä. Harjoita sadhanaasi ja tarjoa sille rakkautesi ja tee parhaasi. Jumala pitää huolen lopusta. 


Blog »