Tuumasta toimeen

Thumbnail

Äskettäin joku kysyi minulta, mitä toivoisin Atma Kriya Yoga -oppilaideni saavan kurssistani. Se on minusta mahtava kysymys. Jos minun pitäisi valita yksi asia tekniikoiden muistamisen lisäksi, jonka toivon oppilaideni saavan kurssista, se on "just do it" -asenne (= tuumasta toimeen). Hassua, että kuuluisan vaatefirman iskulause soveltuu myös henkiselle polulle. Toivon todella, että oppilaani tarttuisivat tuumasta toimeen ja tekisivät harjoitteensa. Älä oleta mitään. Et tarvitse erityistä tunnetilaa tai mahtipontisia oivalluksia. Kyse on yksinkertaisesti harjoitteen tekemisestä. Mestareiden armo on läsnä tekniikoissa. Meidän ei tarvitse tietää, kuinka se toimii tai mitä todella saamme harjoitteen myötä. Nämä tekniikat eivät ole pelkkiä tekniikoita, vaan ne ovat kirjaimellisesti niin tie kuin päämäärä. Sadhanan siunaukseen kuuluu rakkauden vaihto ja luotto mestareita kohtaan. 

Tapasin Paramahamsa Vishwanandan syksyllä vuonna 2014 ja sain vihkimyksen Atma Kriya Yogaan vuosi aikaisemmin. Huolimatta siitä, että koin harjoitteet kurssilla oudon tutuiksi, en jatkanut harjoittamista. Silloin tällöin tein joitakin harjoitteita valmistautuakseni henkisesti yliopiston urheilujoukkueen tapahtumia varten. Siinä kaikki. Palasin harvoin paikkaan, jossa opin Kriyan, osallistuakseni OM Chantingiin. Kaikista mielettömin osa tarinaa on se, että tavattuani Paramahamsa Vishwanandan lyhyen haastattelun lopuksi hän käski minua "varmistamaan, että harjoitan Kriyaani". Tottelin ja varmistin pystyväni aina tekemään harjoitteeni. Huolimatta olosuhteista tai kellonajasta harjoitteeni muistettuani tein sen. Jokin piti ajatukseni niin selkeänä, että pystyin sitoutumaan harjoitteeseeni ja se jokin oli itsekuri. 

Vaikka olenkin ihmisenä laiska, jotenkin pitäydyin kurinalaisesti harjoitteessani. Tein yleensä 30 minuuttia päivässä, mutta aika kasvoi nopeasti huomattuani muutosten tapahtuvan. Kun rakkaus alkoi herätä ja sydämeni tuntea jälleen, aloin vihdoinkin tuntea jotakin elämässäni. Varmistin, että ehdin istua harjoittamaan japa kriyaa tietyn verran ja omistin tarpeeksi aikaa harjoitteilleni. Ajan myötä joitakin sisäisiä muutoksia on tapahtunut. Huomaan muutokset. On hankalaa kuvailla sanoin, kuinka joskus huomaa itsensä muuttuneen. Mutta muutos on tapahtunut. Vastaanotan asiat sellaisina kuin ne tulevat. Tunnen olevani valmistautuneempi kohtaamaan kaiken, mikä matkallani odottaa. Tunnen olevani lähempänä Jumalaa. Luotan Jumalaan enemmän. Tunnen enemmän iloa elämässäni. Minulla on sisälläni täyttymyksen tunne, jota ei ollut ennen säännöllistä harjoittamista. Toivon oppilaideni sitoutuvan harjoitteiden tekemiseen. Vaikka emme oikein ymmärrä, kuinka jokin toimii, emmekä huomaa selkeitä muutoksia hetkeen, koen vahvasti, että meidän täytyy vain tarttua tuumasta toimeen. Meidän täytyy liikkua eteenpäin ja joskus ylittää mielemme, joka yrittää sanoa sen riittävän tälle päivälle. Tee ylimääräinen kierros, jota tavallisesti et tee. Tee maksimaalisesti, älä minimaalisesti. Kokeile, tartu tuumasta toimeen ja huomaa, millaisia muutoksia alkaa tapahtua, kun luovut odotuksistasi ja harjoitat. On ihmeellistä huomata, kuinka ihmiset muuttuvat harjoittaessamme ja sitoutuessamme henkiseen kehitykseemme. 


Blog »